Johdanto

Suuri läpimurto kuluttajien kannalta on lain tuoma velvollisuus kosmetiikkatuottajille ilmoittaa ainesosat tuotteen pakkauksessa. Tavallisesti tuotteita kokeillaan kämmenselkään, jolloin testataan tuoksu ja levittyvyys. Tämä ei kuitenkaan anna kunnon arviointia tuotteen pitkäaikaisista tuloksista tai yhteensopivuudesta muiden tuotteiden kanssa. Onkin järkevämpää analysoida kosmetiikkatuotteen ainesosat, jotta saadaan enemmän tietoa pitkäaikaisista tuloksista.

Me kaikki tiedämme, ettei tuottajan tekemistä mainoksista saa todellista arviointia ja usein tulokset ovat huonompia kuin mitä on luvattu. Ei vain lopullisella käyttäjällä (eli kuluttajalla), mutta myös asiantuntijoilla, kuten kosmetologeilla, ihotautilääkäreillä ja farmaseuteilla on kasvava tarve kosmetiikkatuotteita koskevaan tietoon. Tätä tietoa tarvitaan, jotta voidaan arvioida tuotteiden pitkäaikaisia vaikutuksia terveyteen, sekä yhteensopivuutta iholle ja allergiariskejä.

Koska kauneudenhoitotuotteet yleensä sisältävät monia eri ainesosia, perusteelliseen arviointiin tarvitaan kaikkien ainesosien analysointia. Koska kaikki ainesosat täytyy ilmoittaa kosmetiikkatuotteissa, tämän sanakirjan tiedot ovat hyödyllisiä tuotteiden iholle sopivuutta, allergiariskejä, vaikutuksia ja muita asioita arvioidessa.

Tätä opasta kootessa rajoitimme aineet yleisimmin tavattaviin raaka-aineisiin, sillä kosmetiikassa ainesosia on niin suuri määrä. Eri raaka-aineiden määrää eri maiden kosmetiikkateollisuudessa voidaan vain arvioida. Pelkästään Saksassa käytetään 10 000 eri ainetta. Saksan kosmetologien yhdistys (Deutscher Kosmetikverband BDIH) loi kattavan 7 500 merkinnän tietokannan, jossa on tietoa tuotteen käytöstä ja tuotteen toimittajasta, muttei arviointia yksittäisistä aineista.

Kuluttajan kannalta on valitettavaa, että kasviperäiset ainesosat täytyy ilmoittaa kasvitieteellisillä eli latinalaisilla nimillä. Aineet, jotka kaikki tuntevat ”avokado öljynä” tai ”jojoba öljynä” ovat siis ilmoitettuna nimillä ”Oleum Perseae gratissimae” ja ”Oleum Simmondsiae californicae”. Molempia, sekä englannin-, että latinankielisiä nimiä käytetään pakkauksissa, joten molempia nimiä käytetään myös tässä oppaassa.

Yksittäinen arviointi on aina yhteydessä kyseessä olevan aineen käyttöön. Kaikkein tärkein arviointikriteeri raaka-aineille on tietysti iholle sopivuus. Toiseksi tärkein kriteeri on toimivuus kosmetiikkatuotteessa. Esimerkiksi geelin muodostaja saattaa olla erittäin sopiva iholle, mutta stabilointiaineena jokin toinen geelin muodostaja voi olla parempi ja silti olla sopiva iholle. Kosteudensäilyttäjät, kuinka iholle sopivia ovatkaan, eivät saa hyviä arvosteluita, jos iho on edelleen kuiva 20 minuuttia käyttämisen jälkeen. Myös emulgiointiaine, joka stabiloi tuotteen erinomaisesti ja sopii hyvin iholle, mutta sivuvaikutuksena se stimuloi transdermaalista kosteuden menetystä, aiheuttaa näin ollen enemmän haittaa kuin hyötyä. (Esiintyy usein nykyisissä kosmetiikkatuotteissa.)

Yksi ryhmä kosmetiikan ainesosista, joita on arvioitu negatiivisesti, ovat PEG-yhdisteet. Ne ovat aineita, joita yleensä käytetään emulgiointiaineina, pinta-aineena tai liuotusaineena. Huolenaiheena on dioksaani, joka on mahdollinen sivutuote etyleenioksidi synteesissä. Nykyään kuitenkin on mahdollista suurelta osin välttää sivutuotteen muodostumista, joten PEG-yhdisteet eivät ole enää yhtä haitallisia kuin ennen.

Pelot, että etyleenioksidia voisi vielä mahdollisesti olla lopullisessa tuotteessa, ovat perusteettomia. Polyetyleenioksini on itsessään myrkytön ihmiselle. Sitä käytetään usein liuotinaineena peräpuikoissa ja pillereissä. PEG-yhdisteet eivät kuormita luontoa, sillä ne ovat biohajoavia.

PPG (Polypropeeniglygolit) taas hajoavat paljon hitaammin, mutta nekään eivät kuormita ympäristöä.